Mamman mielestä toi mun ruoka haisee ihan kuolemalle ja se vähä yökki ku se sitä käsitteli. Mä tarkkailin Mammaa toosi tarkasti ku se tota mun ruokaa käsitteli ja en mä ymmärrä et miten niin haisee kuolemalle ja miks se yökkii? Mä en hirveesti välitä ruoan ulkonäöstä, mulle merkkaa vaan maku tässä satsissa se on niiiin kohdillaan. Mun syntymäkoti käski laittaa sinne jotain ihme rehujakin mukaan ja Mamma totes et ku ei ne ny kalliita oo eikä tee mulle mitään haittaa niin kokeillaan. Mamman kyl pitää ne niiiiin hyvin sekottaa tonne herkkumössön joukkoon tai mä jätän ne syömättä. En mä ny mikään pupu sentään oo vaan ehta terrieri!
Mamma oli tapaamassa siskoaan ja mä sit jäin vanhaa laumaa pitään silmällä. Mamma tuli tooosi myöhään kotiin ja heti se alko mulle motkottaan.. Mä en siis yhtään ymmärrä et miks? No sitten ku vähä siinä keskusteltiin niin selvis et SYYTTÄÄ mua sotkemisesta ja näytti viä tän valokuvankin.. Ihan ku se todistais että MÄ olen jotain tehny, lakanakin kuulemma oli ihan nätisti ku Mamma systerilleen lähti.. Kuvasta kuulemma puuttuu muutama yksityiskohta.. Kuten että olin tonne sängyn viereen kaatanu ja levittäny roskiksen, sängyn päädystä tyhjänny vähän Mamman matkakassia (et mahdun sinne paremmin änkeemään itteni ja nukkumaan, irtokarvat kuulemma todisti) ja levitelly sen vaatteet pitkin ja poikin, toisessa huoneessa kaatanu kirjapinon ja tyhjentäny yhden pahvilaatikon sisällön ja levittäny sen.. niin ja Mamma nosti ennen kuvanottoo ton peiton tohon mun vierelle ja syytti et silleki mä olisin muka jotain tehny??!! Mä vaan kysyn, että missä on todistusaineisto? Siis se et mä nyt oon sattunu oleen ylhäällä oletettavasti tapahtuma-aikaan (tätäkään Mamma ei pystyny aukottomasti todistaan et koska nää jutut on tapahtunu) tai et mä nyt satun tässä kuvasssa näkymään ei todista sitten yhtään mitään! Täällä asuu yks toinenkin terrieri mut ei Mamma sitä mistään syytä. Se ei kuulemma osaa kulkee portaita tänne yläkertaan mut mä kyl epäilen vahvasti et se vaan huijaa tätä ihmisrotua aiiika taitavasti...
No täytyy mun Mammaa vähän kehuakki ku se pelasti mun kaverin hengen! Mamman systeri pyysi et Mamma menis mukaan moikkaan eläinlääkäriä ja Mamma si suostu. Mammahan oli siä systerillä jo edellisen päivän ollutki ja nähny tätä mun kamua. No tää systeri si mietti et onkohan kamulla alkanu juoksut ja ne teki sen saman lääppäsy testin mitä Mamma munkin kanssa harrasti ja muut ei nähny siinä mitään outoa mut Mamman mielestä siinä oli niinku jotain kellertävää, sitä siis tutkittiin ku systerin mielestä kamun värkki oli turvonnu ja sit siä todettiin jotain punaista, ihan ku raapale tai sellainen.. Nooh Mamma anto ohjeet tarkkailla mun kamua ja sen juomista ja kerto märkäkohdusta ja sen oireista. Siitä samasta mikä mullaki just oli. No systeri sit haki Mamman ja ne lähti lääkäriin ja siellä tää lääkäri si tutki kamun ja tuikkas sille piikin persiiseen (siis miks ihmeessä ne AINA tekee niin???!!!! Ja kaveri oli viä sitkee sissi et ei luovuttanu vaan sille piti antaa uus piikki et rauhottu :D ).
Mamma kysy siitä kamun tuherosta mut systeri sano et ei ollu enää punanen et on ihan ok. Kamu kuulemma nukahti Mamman syliin sit lopulta. Mamma luuli et kamu pieree ku tulee niin paha haju tai päästää alleen mut ei se onneks sellasta tehny ollenkaan. No kamulta si putsattiin hammaskivee ja kynsiä ja tehtiin muutenkin terveystarkastusta. Niin ja ne muute väittää et mun kamukin olis Pullero.. Taitaa olla noi palvelijat keksineet uuden kivan sanan... Mutta siis takas tarinaan.. Tarkastus oli jo ohi ja nää teki lähtöö ku Mamma si viä kuitenkin palas siihen kamun värkkiin ja pyysi et katotaan se ny viä hoitajan kanssa. Ja sieltähän sitte sellaista töhnää vuoti pois ja ku palvelijat mietti niin juoksu ollu kesän alussa et ei oikein voi olla uus juoksu ja ajankohta kyl sopis märkäkohtuun.. Pyydettiin lääkäri paikalle ja totes heti et märkäkohtu, näkee vuodosta ja sit Mamma tajus et se haju mitä haisto on sellainen niinku makea tulehtuneen haavan haju eli se töhnä haisi.. Mammalla vähä flunssaa ja se on hämäläinen niin piuhat kytkeytyy joskus toooooosi hitaasti (joskus ei ollenkaan).
No kamulle pistettiin lisää lääkettä ja unten maille ja leikattiin ja nyt se on toipilaana. Mamma menee tänään kattoon et se voi siä hyvin. Mut on mun Mamma kyl niin fiksu ja ihana ja pelastanu jo mooonta henkee <3
Tässä pari kuvaa mun kamusta. Ekassa se on just ennen ku aletaan leikkaan ja toisessa kamu on Mamman sylissä ja edelleen aika pihalla... Kamu on siis silkkiterrieri, vaiks kuvassa näyttääki ihan pöljältä.