Vierihoitaja Salli tässä hei..

Huh huh. Nyt on taas aikaa vähä vierähtäny viime postauksesta mut Mammalla ollu niin paljon ohjelmaa ettei vaan oo ehtiny. On siis tapahtunut paljon kaikenlaista enemmän ja vähemmän jännää. Ton äksidentin jälkeen Mamma oli mun kanssa varovainen eikä hirveesti mua rasittanu mut oi että ku pääsin ulos juokseen Mamman kanssa. Ei ollu jalka enää ollenkaan kipee ja tuuli vaan tuiversi tukassa. Niiiin ihanaa..

No sit on täytyny vähä autoo huoltaa. Mä vahdin et renkaat tuli hyvin vaihdettua. Mamma jo luuli et mä menin kavereita moikkaan mut oli ihan pakko käydä välillä tarkistaan et hommat sujuu hyvin. Sit täyty jotain öljyjä vaihtaa ja tällästä. Mä pääsin tonne korkeelle ja voi että oli kivaa. Sieltä näki pitkälle! Vähä piti Mamman kanssa hassutellakin...

Mamman vuoro oli järjestää harjoitukset ja ai että oli rankkaa!! Kaikki oli vaan ihan taju pois ja mulla oli kauhee työ niitä käydä koko ajan herätteleen ja heti ku selkänsä käänsi niin taas oli joku lattialla makaamassa. Mä olin niin puhki et meni iteltäki melki taju. Mut kaikki saatii hereille.. Paitti se Antti/Anne. Mammaki sitä pumppas ja puhalsi ja pumppas ja puhalsi ja ei se vaan vieläkään vironnut.. Mut Mamma saa kuulemma jatkaa tota harrastustaan ku se anto jonku näytteen et se handlaa hommat.. Ja hyvin se ne handlaski. Mulla ollu mitään haukuttavaa.

Mamma sai tänään tosi huonoja uutisia. Mamma joutuu taas uuteen leikkaukseen. Viime kerralla Mamman olo kyllä parantu ja kivutki väheni.. Operaation jälkeen nähdään sit mikä on todellinen tilanne ja mitä kaikkee on tehtävissä ja EHKÄ leikkauksella voidaan Mamman kipuja taas helpottaa. Lääkäri kauheen varovaisesti anto mitään lupauksia mut kyl noitten kipujen suhteen pitäs helpotusta olla luvassa ainakin taas hetkeks. Muuta tulevaisuutta koskien nyt vaan tuli aika huonoja uutisia ja Mamma niitä koittanu sisäistää. Tai on sille jo niistä aiemminkin puhuttu mut nyt tutkimuksissa kävi ilmi et tilanne on vähä pahemp ku mitä Mamma luuli. Mä oon Mammaa koittanu piristää ja antaa vierihoitoo ja olla oikein oikein oikein lähellä. Mamma väitti et sitä ahdistaa ku tungen iholle mut sain mä ainakin Mamman taas hyvälle tuulelle ja hetkeks ajatteleen jotain muutakin :D

Mamma on alottanu myöskin uuden "harrastuksen". Se opetteli illassa virkkaan, seuraavalla viikolla haki Mumman kanssa lankoja ja nyt se on opetellu tekeen tollasia. Se on ihan oikeesti tekemässä noista jotain ja mä kuulemma yllätyn... Kuhan ei oo mikään vaate mulle niin oon asian kanssa ihan sujut... Mamman ranne vaan oireilee niin on toi tekeminen hitaanpuoleista. Ku Mamman pitäs pystyä sit koneellakin kirjoittaan ja sekä virkkaus et konekirjoitus on aika rankkaa puuhaa jo valmiiks sökölle ranteelle..

Mamma vaan tuppaa välillä uppoutuun liikaa tohon maailmaan niin täytyy aina välillä käydä tökkään koukut ja langat käsistä ja ottaa rapsutuksia vastaan :D Mä nyt kyllä oon ollu aika kärsivällinen ku toi homma auttaa Mammaa selviään kipujen kanssa.. Mut siis mähän oon kans ihan huippu terapeutti niin mäki osaan kipuja lievittää.. Ja stressiä.. Ja ahdistusta.. Ja yksinäisyyttä.. Ja oon hyvä kuunteleen ja liikuntamaster vielä kaikenlisäks.. Ja mulla on kyky saada ihmiset leperteleen ja lässyttään ja puhuun muutenkin hassusti.. Miehet kans!  Multitalentti suorastaan:D

Tässä välissä tapahtu paljon muutakin.. Kohtaaminen kissan kanssa yms. mutta niistä sitten toisella kertaa :)

Taistelun jälkimainingit....

Mamma oli viikonloppuna suunnittelemassa sitä kesän isoo häppeninkiä ja mä olin sit hoidossa. Sinne kun en ollut sisätiloihin tervetullu.. *hmph* Ihme sääntö sekin... Noh ei menny niinku strömsössä ja tuli kaverin kanssa vähän eripuraa ja se puri mua jalkaan.
Hoidosta soitettiin heti Mammalle ja kerrottiin mitä tapahtu sekä konsultoitiin eläinlääkäriä. Mamma oli onneks antanu mukaan mulle kipulääkettä niin sitä annettiin heti tapahtuneen jälkeen ja haavat putsattiin. Eläinlääkäri sano et ei tarvi mennä näytille mut tulehdusvaara on ja jos tulee jotain poikkeavaa niin sit pitää mennä.

Mamma tuli seuraavana päivänä mua hakeen ja näki heti et mä en ollu ihan kunnossa. Mamma sit tarkisti mun taisteluvammat (ensiaputaitoinen kun on) ja näki et yks haavoista mätii ja turvotustakin oli paljon. Mä en kuitenkaan ontunu ja aamulla olin saanu kipulääkettä lisää. Enkä mä ees näyttäny et mulla olis mitään hätää mut Mamma tuntee mut jo niin hyvin et ei sille tarvi kertoo, se vaan tietää.. Mamman kanssa sit lähdettiin päivystykseen.

Mun huolella vaalittuja karvoja jouduttiin vähä ajeleen et saatiin kaikki näkyviin ja saatiin hoidettua. Turvotusta oli paljon ja oli kipee ku sitä käsiteltiin.. Mä ihan vähän vaan murahdin sille lääkärille ku ajeli niitä karvoja mut muuten olin kiltisti... Haavoihin laitettiin Vetramil-nimistä suihketta, joka sisältää hunajaa ja eteerisiä öljyjä. Ja se tekee jonkun suojan siihen haavaan niin ei tarvi peittää sitä ollenkaan. Niin ja en mä piikiltä välttyny vaan kankkuun iskettiin vahvempaa kipulääkettä... Sit sain antibioottikuurin sekä kipulääkettä lisää kuurina. Kuumetta ei ollu mut saatto johtua siitä lääkkeestä mitä Mamma mulle käski antaa..

Mä nukuin yön Mamman kaikussa.. Ihan lähellä Mammaa. Aamulla sit sain taas lääkettä ja haavaa putsattiin ja hoidettiin ja se oli jo paljon paremman näkönen.

Mamma sano et oon aika vaisu ollu ja kyllähän tän päivän oon ollu tosi väsyny. Nukkunu pääasiassa omalla sohvallani. En oo ees Mamman perässä jaksanu juosta. Iltaa kohden sitten piristyin ja otinpa pieniä spurtteja ulkosalla. Sit kyl taas iski väsy.. Ruoka on maittanu ja oon saanu herkkuja ja ekstra ruokaa. Tosin epäilen vahvasti et Mamma on ujuttanu sitä kautta mulle noita lääkkeitä...

Nyt aattelin käpertyä Mamman kanssa peiton alle. Josko huomenna olis virkeempi olo..

Operaatio Tirppa!

Tänään oli niiin jännä päivä!!

Lähdettiin Mamman kanssa aamulla roadtripille. Mää olin niin innoissani ettei Mamma meinannu saada kuvattua mua ollenkaan. Enkä meinannu malttaa mennä ees aamupisulle.. Juoksin vaan sisällä ja ulkona päättömästi ympyrää :D Nooh kyl mä sit rauhoituin ja menin autoon kiltisti ja komensin Mamman liikkeelle.

Me haettiin Mamman kaveri mukaan. Mamma halus matkaseuraa ku yhteen suuntaan meni parisen tuntia. Nooh mä torkuin melki koko matkan ajan.. Sitten me päästiin perille. Ja Mamma jätti mut autoon!!!

Ja mä ku niiin odoton et olisin päässy mukaan.. Nooh tän jälkeen Mamma sit tuli autoon takas ja sillä oli mysteerilaatikko mukana.. Ja se laatikko piti ääntä!! Ja ihan hirveetä meteliä pitikin.
En pystyny nukkuun takas ajo matkalla ku oli pakko vahtia sitä laatikkoo. Ettei sieltä mikään peto hyökkää.. Nooh me vietiin Mamman kaveri kotiin ja sit me pysähdyttiin pari kertaa.. Ja Mamma otti sen mysteerilaatikon mukaansa ja kaikki oli siitä hirveen kiinnostuneita. Mäki olisin kyl halunnu tutustua siihen vähä paremmin mut ei Mamma antanu.. Ja edelleen ku Mamma tuli takas niin se piti hirveetä ääntä...

Nooh me päästiin meidän määränpäähän, Mumman työpaikalle. Se on sellainen hoitokoti, saattohoitokoti. Aina ku mennään sinne niin saan kauheesti rapstuksia. Ja niin tälläkin kertaa.. Tosin mulla oli kilpailijoita :/ Jouduin tekeen oikein töitä et sain huomioo kans. Siä oli mm. iso opiskelijaporukka ja ne tais kaikki mua rapsuttaa :D Ja minähän nautin :D

No mutta.. Se mysteerilaatikko.. Mä en oikein heti tajunnu et mitä siä oli.. Piti ihan Mammalta kysyä "et mikä toi on??!?!?!"

No sitten mulle selvis et oltiin oltu Mamman kanssa hakemassa pääsiäistipuja ilahduttaan hoitokodin väkeä. Ne oli pieniä ja suloisia ja äänekkäitä ja pörröisiä tipusia...

Ja voi että mä vihasin niitä!!

Ne siis vei niin kaikkien huomion et mua suututti.. Ja Mammakin vaan niille lässytti ja silitteli ja kuvas ja se unohti mun olemassa olon ihan kokonaan. Sit ku mä vähän pitkästyin ja olisin menny tutkiin paikkoja niin kyllä sitten taas mut muistettiin ja komennettiin prkl!

Tollasia pieniä rääpäleitä noi oli. Tänään aamulla kuoriutunu ja ne majailee tua viikon verran ja sit menee kotikanalaan elään kotikanan elämää..

Mutta tää on mun blogi niin loppuun viä kuvia musta :D

Hyvää pääsiäistä karvakamuni!