My special one

Mamma on ollu mulle aina se "special one". Aina ku Mamma tuli mua moikkaan niin mä otin sen vastaan iloisemmin kuin ketään muuta. Aina kun Mamma oli läsnä niin mä en nähny enkä kuullu ketään muuta. Mä vaan olin Mamman vieressä ja mukana kaikessa. Mä tottelin Mammaa paremmin ku ketään muuta. Mä seurasin Mammaa kaikkialle. Ja ku Mamma otti mut mukaan menoihinsa niin mä olin haltioissani. Mä halusin aina olla ihan Mamman lähellä. Ja ku Mamma lähti, niin mä olin surullinen.

Aika lailla vuosi sitten mun elämä mullistu aivan totaalisesti. Mä muutin asuun Mamman kanssa. Ja mä pyöräytin Mamman elämän uuteen uskoon. Mammalla oli aika vaikee elämänvaihe menossa. Siinä oli tapahtunu kaikenlaista ja Mamma oli aika huonossa kunnossa välillä. Ja mä piristin Mammaa paljon. Ja pakotin sen lenkille ja ulos asunnosta. Mä helpotin Mamman oloa ja mä hoivasin Mammaa, kun sillä oli kipuja tai elämä muuten potki päähän eikä vaan aina jaksanu. Mä olin aina lähellä valmiina lohduttaan, valmiina pussaileen ja heiluttaan häntää iloisesti, valmiina tekeen Mamman olosta paremman. Mä toin Mamman elämään sisältöä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Mä autoin Mammaa elämässä eteenpäin...

Viimisen vuoden aikana me ollaan Mamman kanssa koettu paljon yhdessä. Mä oon päässy reissaan Mamman mukana ympäri suomen, osallistuun erilaisiin tilaisuuksiin ja tapahtumiin, tavannu paljon ihmisiä, saanu paljon rapsutuksia ja kehuja, saanut paljon ihan uusia kokemuksia.

Vielä tän vuoden jälkeenkin mä moikkaan Mammaa iloisemmin ku ketään muuta. Vieläkin ku oon Mamman kanssa, niin mä en nää enkä kuule muita. Mä oon aina Mamman vierellä ja valmiina. Mä oon meidän reissuilla ja seikkailuissa edelleen ihan haltioissani ja kun Mamma ei oo mun kanssa, niin mä ikävoin ja oon surullinen..

Tällä saralla siis mikään ei oo muuttunu...

Kyl mä edelleenkin Mammaa tottelen paremmin ku ketään muuta. Tai Mamma ainakin luulee et mä tottelen. Todellisuudessahan mä vien Mammaa ihan 6-0, se ei vaan tajua sitä :D

Tän vuoden aikana me ollaan Mamman kanssa oltu molemmat onnellisia et meillä on toisemme. Silloinkin ku meillä menee hermot toisiimme tai Mamma saa päähänsä et mä olisin muka tehnyt jotain mitä ei olis saanu tai pitänyt tehdä. Tätä muuten tapahtuu yllättävän usein...

Tän vuoden aikana Mamma on pelastanu mun hengen. Mamma tunsi mut niin hyvin et se vaan tiesi et jotain on vialla ku mulla oli kohtutulehdus. Tän vuoden ajan Mamma on antanu mulle hyvää ruokaa (joskin iiiihan liian vähän ja iiihan liian harvoin). Tän vuoden ajan mä oon raastanu Mamman hermoja, antanu märkiä pusuja, järjestelly ja siivoillu paikkoja, pitäny Mamman kiireisenä, vahtinu Mamman unta, kuorsannu Mamman vieressä, levitelly roskia ympäri kämppää, pitäny Mammasta huolta, syöny herkkuja, komentanu Mammaa ja hyväksyny Mamman sellaisena ku se on.

Tän vuoden aikana mä oon ollu onnellinen.. Ja niin on ollut Mammakin <3